Tallaaja ja Malkapolun aarreretket

Tallaajamme on ollut reippaasti perjantaista saakka Malkapolulla viihdyttämässä Salme-mummia ja Arjo-Paapia. Perjantain automatka kotoa Malkapolulle sujui varsin reippaasti äiskän viihdyttäessä neitiä takapenkillä - kuten takapenkin pikku terroristien kuuluukin tehdä. :)

Lauantai-aamuna lähdimme jo ennen klo 10:00 kohti eläinmaailmaa, jota myös jonkinlaisena maatilana kutsutaan. Paikalla ei ollut Paapin mainostamia lampaita - ainakaan niin että Tallaaja olisi päässyt niitä katselemaan. Tallaaja kuitenkin pääsi näkemään lehmiä!

Ja paikassa oli myös leikkipaikka, jossa olevat siat (sellaiset puiset), lehmä, ja hevoset saivat kyytiä Emman kiipeillessä niiden päälle ja alle ja ja.. Niin kiipeillessä. Ja kävipä Emma tietenkin liukumäessä - ainaskin 10 kertaa ellei enemmän.

Iltapäivällä Emma sai ekan kerran lettuja, jotka saivat herkkusuumme hiukan ymmälle.. Illan muusta toiminnasta äidillä ja isillä ei sitten olekaan tietoja, sillä äiti ja isi kävivät syömässä, ja Emma sai olla mummin ja paapin seurana. :) Ilmeisesti kuitenkin Malkapolun leikkipuisto oli valloitettu ja osia muustakin - kuten takapiha.

Näin sunnuntaina olisi vielä tarkoitus käydä moikkaamassa iskän taaperoaikaista kaveria. :) Siitä sitten seuraavalla kerralla.

Äiskä korjasi virheensä

Eli tällä kertaa blogissa olevat ajatkin näkyvät oikein. Eli Emman blogi ei sijaitse missään Tyynenmeren aikavyöhykkeellä vaikka siellä olisikin ihanan rentoa ja lämmintä varmaankin vuodenajasta riippumatta.

Eilen olimme Tallaajan kanssa kahdestaan kotona siihen saakka kunnes iskä tuli kotiin. Kävimme siis leikkipuistossa tuolla Takotien varrella, Siivikkalan "joki"maisemissa. Tallaaja riehaantui ihan totaalisesti kun pääsi keinuun, keinuun ja keinuun ja sitten vielä hiekkalaatikolle.

Päiväunilta neiti heräsi kahden tunnin nukkumisen jälkeen ja karjaisi ulko-sisäpuhelimeensa nimeltä itkuhälytin. Ei kuitenkaan sanoin, mutta jotain kuitenkin.

Emma muuten tokaisi tuossa kun söimme välipalaa eilen kysyessäni omena ja hunajameloniviipaleiden ja viilin välissä että "ottaako Emma leipää", niin tuo oli siis kysymykseni. Ja vastaus kuului "ottaa". Eli jossain siellä hiljaisessa alitajunnassa Emma on oikeasti alkanut treenaamaan puhumista.

Eilisiltana kun tulin töistä, olin syönyt iltapalani ja istuskelimme sohvalla, Emma taapersi siinä puoli kahdentoista aikaan makuuhuoneesta. Hiukset pörrössä hän osoitti minua ja sanoi "äiti". On se niin hienoa kun alkaa noita sanoja vaan ei lauseita pyörimään täällä meilläkin.

Todennäköisesti Tallaajamme varmaan kertoo pian leikkikentällä kaiken meidän perheestä ja sitten onkin kivaa kun koko Siivikkala tietää, että "minun äiti on Siwassa". Ja toisena lauseena, "Minä asun tuolla".

Tallaajamme ja minä-itse ruokailun salat

Emma on sitten virallisesti päättänyt esitellä kuinka hän syö itse välipalaa. Kuva kertokoon puolestaan. Välipalana oli siis ihan viiliä ja omena-tyrni pilttisosetta.

Päivällisenä meillä oli Emman toimesta kolmen ruokalajin päivällinen. Emma itse nähdessään hunajamelonia laitettavan salaattiin hyökkäsi syöttötuolin kimppuun ja kinusi kiivetä (ei vielä siis sinne pääse kuitenkaan) syömään. Silppusin sitten erilliselle lautaselle kalaa (garam masala) odotellessa erinäisiä viipaleita hunajamelonia, joita neiti sitten hyvällä ruokahalulla söi.

Lisäksi Pääruoan saapuessa pöytään neiti tempaisi itse oman haarukan (sellainen Ikean muovinen lasten haarukka, eli nk. Emma turvallinen) napsi näppärästi lohtakalaa (olimme kaukaa viisaana maustaneet häntäpäätä vain hiukan, eli hyppysellinen suolaa, tilliä ja persiljaa perään) ja sitä Pirkan sivuilla ohjeen oheessa tehtyä peruna-palsternakkamuusia. Ja legendaarinen Emma tykkää ääni eli "hmmmmMMMMNammmm" -tyylinen kuului kuin herkkusuilla konsanaan.

Jälkiruoasta tässä onkin sitten kuvattu hetki sen jälkeen kun se oli miltei nautittu. Jälkiruokanahan meillä oli siis ihan vaniljajäätelöä - eli Tallaajamme suosikkia. Kuva kertokoon puolestaa tykkäsikö neitokainen jälkkäristä lainkaan. ;)

Tallaajan tuunauspäivät ja kotona olon riemu

Tallaaja oli siis edelliseen postaukseen liittyen Tuija-tädillä nyt kolme päivää - ensi viikosta emme mitään sitten vielä tiedäkään, Tuijalle mennään jos Titalle ei päästä. Mutta, ilmoittelemme asiantilasta nk. asap, jahka saamme asioista jotain tolkkua.

Emma-Tallaaja oli ollut iskälle oikein elämän kevät tänään. Leikkihetket olivat sujuneet mallikkaasti, päivällinen (makaronilaatikko) maistui, mutta kappas kun tuli hetki imuroida. Hermot petti ja sitten mentiin - enää ei käsitykseni mukaan mikään ollut Emmasta hyvin, puuro ei maistunut.. Ja kappas ollakaan, kun minä palasin töistä iskä tuuppasi neidin syliini ja lähti ulos rauhoittumaan.

Kokeilin iltapuuroa - mutta eihän nyt kukaan kylmää puuroa syö - puuro vähäksi aikaa mikroon ja puoli lautasellista upposi kuin ei koskaan ennen. Viiliäkin syötiin - ihan urakalla - ainakin 1,5 purkkia klassikoksi muodostunutta Ingmanin 1prosenttista. Njamnjam sanoi Tallaajamme kun syödä tuuppasi itselleen viiliä masun täytteeksi. Eli kevyestä kaikki kaunihimmin.

Tallaaja on muuten ominut äidin lompakon jos äiti on maisemissa - lompakko on saatava, kortit on otettava ja ehdottomasti takaisinkin laitettava - mikä kortti nyt mihinkin. Yleensä äiti sitten kaupassa/asioilla käydessään arpoo kauniisti, että "missäs tämäkin kortti sitten tänään onkaan". Parhaimmillani taisin löytää ajokorttini kolikkopuolelta - herää vain kysymys miten se oli sinne mahtunut sillä itselläni ei tulisi mieleenikään laittaa lompakkooni kolikkopuolelle ajokorttiani..

Ai niin, viime yön Tallaaja nukkui koko yön omassa sängyssään. Joskus klo. 4:00-5:00 aikaan kuului jonkinlaista ääntä, mutta ääni oli kuorsausta, ja sitä pientä ininää kun neidillä joskus kuuluu jos on hiukan liian vilpoinen olo. Peittelimme peiton alta esiin paljastuneen neitokaisen, joka peppu pystyssä nukkui kaikkien 15 pehmonsa päällä (ko. pehmot oli pari iltaa aiemmin tuota kovalla tohinalla omaan sänkyyn ja järjestelty ihan tosissaan) - ja ininä ja kuorsaus loppui kuin seinään. Ilmeisesti hänellä oli ollut vilpoisa olotila, joka sitten jotenkin oli alkanut herätellä.

Ja siihen asiaan, eli tämän iltaiseen iltasatuun ja nukahtamiseen. Iskä kertoi hurrrjan tarinan punaviinimarjan matkasta kiisseliksi. Kyllä, kiisseliksi. Ja Emma rauhoittui sadun aikana ihan äiskän viereen. Ja sitten unille. 15 minuuttia rauhoittelua ja tuudittelua ja se oli siinä. 20:30 oli jo sellainen tuhina päällä että harvemmin olen kuullut niin tosissaan nukkumisen ääntä kuin tänään.

Tallaaja toivottaa kaikille hyvää yötä!

Tallaajan lainaviikko hoidossa

Eilen paljastui että hoitotätimme Titta on kipeänä ja Emma onkin sitten nk. lainahoidossa varatädillä tämän viikon Tuija-tädillä, joka on toki enemmän vanhemman polven hoitaja kuin Titta-täti, jolla on itsellään kolme alle kouluikäistä - eli hänellä Emma on enemmän omien muksujen kaveri/lainalapsi kuin Tuijalla, joka on ollut työssään miltei 20 vuotta. Ihan kiva tätihän Tuijakin on, emme kukaan kiistä aihetta, sillä Tuija-täti on kova täti puhumaan ja puhumaan ja.. Niin, puhumaan.

Olipa Tuija-täti maininnut kaiken puhumisensa keskellä, että Emma tapailee jo paljon sanoja. Iskä oli tietenkin illalla sitä mieltä että voi olla, mutta ei hän ole mitään huomannu. Itse olen, sillä koira on sama kuin väyväy tai hauvvvvva - huom. v:n lukumäärä on kiinteä Emman puheissa. Sanoinkin Samille, että meillä on sellainen pölinä että välttämättä ei kaikkea huomaakaan. Ja voisin kuvitella, että hoidossa Emma pääsee meiltä salassa treenaamaan vaikka mitä.

Eli puhetta tulee piisaamaan Emman tällä viikkoisella hoitolainaviikolla. Eilen Tallaaja oli iskän kanssa kaupassa, ja kuulin tullessani töistä, että Tallaaja oli päättänyt murtautua ennen maksamista leipäpakettiin joka oli tulossa meille - onneksi ei sentään toisen ostoksilla olevan leipäpakettiin - se olisi vasta ollutkin noloa. Eli iskä oli sitten päättänyt itse murtautua leipäpakettiin ja tarjota laaduntarkkailijallemme maistiaiset, ja mitä ilmeisimmin leipä oli ollut hyvä ja tuore.

Tänä aamuna neitokaisemme oli muuten varsin nälkäinen - aamulla 7:05 herätessämme hän päätti kipittää pienin näppärin jaloin kohti keittiötä ja paikkaa, jossa säilytämme leipää. Sankarimme ilmoitti varsin voimakkain ääntein, että "tötötöTÖ!" ja tomerat osoittelut ko. suuntaan. Pikku leipänen suuhun ja potalle, ja homma toimii. Puoli kahdeksaan mennessä neiti oli pakattu autoon ja matkalla Tuijalle, saapa taas sitten nähdä millainen päivä sankarittarellamme on tänään.

Uintireissu ja muutama sana pääsiäisestä

Tallaajan kanssa lähdimme uimaan tänään Tesoman uimahallille, jossa neiti oli suorastaan hurmaantunut - saimme vietettyä vedessä aikaa ainaskin 40 minuuttia, josta enimmän aikaa lasten altaassa, ja itse äitinä ja isinä kävimme pikaiset x-matkat uimassa siellä isossa altaassa, jossa vesi oli tunnetun vilpoisaa verrattuna lasten altaaseen. ;) Eli suosittelemme ehdottomasti kaikille, jotka lähtevät Emman kanssa uimaan viihtymistä lastenaltaassa. Ja tätä suosittelee myös Tallaaja.

Tallaajamme siis nautiskeli ja innoitti muitakin paikalla olleita pikku neitejä (eräs pari vuotta Emmaa vanhempi tyttö intoutui esittelemään sukellus ja koirauinti -taitojaan) uiskentelemaan. Uinnin jälkeen toki kävimme lämmittelemässä saunassa, josta Tallaajaa en meinannu saada ollenkaan pois, onneksi kuitenkin ennen kuin nassu tms. paloi sain hänet poistettu saunan lauteilta. :) Tallaajastamme on siis hyvinhyvin lyhyessä ajassa kehkeytynyt kova saunoja - varsinkin nyt kun oma saunamme on remontin alla - joka muuten lähestyy toukokuunkin lähestyessä vaihetta, jossa pääsemme vihdoinkin laittamaan uudet hianot paneelit.

Tallaaja toki nukkui päiväunet suoraan uinnin päätteeksi (lounas nautittiin uimahallilla, joten se oli oma näytöksensä, sillä jostain syystä oli hirveästi kiinnostavia asioita ja tapahtumia ympärillä). Tällä hetkellä, tätä kirjoitettaessa Tallaajamme nauttii välipalaksi perinteisiä karjalanpiirakoita ja maitoa - herkkua sekin, joka ei viereiseen top5:een edes mahtunut, joten joutunen kirjoittamaan ko. topin vielä uusiksi eli muuttamaan sen top10, jahka neidin kaikki herkkuruoat saadaan selville, lista siis elää.

Pääsiäisen vietto on sujunut mallikkaasti - eilen järjestimme Pääsiäispupun Aarteen eli munien etsinnän. Etsinnän tulos oli varsin nätti, löysimme kaksi munaa, joissa toisessa oli lapanen ja toisessa toinen lapanen, jahka kirjuri saa etsittyä kameran, laittelen kuvaa näytille. Lapaset ovat nätin valko-vaaleanpunaiset kohoneule,kirjoneule -yhdistelmät, jotka on aika hienot kauppalapaset Tallaajallemme nyt kevään ja tämän vuoden syksyn reissuihin. :) Pupu oli siis ollut tomera ja muistanut Tallaajaa käytännöllisellä yllätyksellä. Ai niin mainittakoon, emme ole vielä päästäneet Tallaajaa karkkien (suklaat yms.) makuun, ja tarkoitus olisi vielä pitää tovin verran tilanne kyseisenlaisena. ;)

Tänään olisi tarkoitus nauttia oikein iso pääsiäismenuu, eli lammasta, valkosipuliperunoita, kastiketta ja salaattia. Jälkiruoaksi olisi tarkoitus tarjota Emman suurta herkkua, vaniljajäätelöä kesäisen päivän kunniaksi. Tiedotamme myöhemmin kuinka herkut maistuivat. :)

Iskä on laskenut remontin suhteen muuten kylppärin seinälaattojen määrän poskelleen ja laatoittajan pitäisi saapua keskiviikkona tekemään hianoa kylppäriämme.. Argh.. Milloin Tallaaja pääseekään seuraavan kerran omaan suihkuun?? Arvoitus, joka ratkeaa kuukauden kuluessa.

Hyvää Pääsiäistä

Hyvää pääsiäistä kaikille teille ja mikseipä meillekin!

T. Emma (aka Tallaaja), äiti ja iskä

Ps. Meillä on sekä Emman oma PIIIIIITKÄÄÄÄ pääsiäisruoho (saanut alkunsa hoitopaikassa alunperin) ja koko perheen vielä PIIIIIDEEEEMPIII pääsiäisruoho ;)

Tallaajan kevätflunssa ja remontti

Tallaaja on ahkerasti ottanut viimeisen kolmen viikon aikana osaa sekä remonttiin että saanut yhden flunssan sairastettua. Flunssa oli siis enemmän tai vähemmän yhden vuorokauden kuumeen kestänyt perusräkätauti. Eli saanut siis lähinnä vain kylmää jossain vaiheessa. Ei sen kummempaa.

Remonttiin Tallaaja on päässyt myös osallistumaan. Neiti on tomerasti ulkona - ennen kuin viikko sitten poistimme ylimääräiset roskat - kantanut kaksin käsin isoja pätkiä puuta, ja kyprokkia iskän harmiksi pois roskakasoista. Onneksi vartijoina toimineina iskä ja minä olemme onnistuneet saamaan neidin nenän (harmitti Tallaajaa niin suunnattomasti kylläkin) edestä kaikki naulaiset palaset.

Viimeksi viikonloppuna Tallaaja oli tomerasti apuna palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina kyprokkilevyjen kanssa. Harmi vain että kamera, oli se puhelimessa tai ihan kamerana, majaitsi sisätiloissa enkä päässyt nappaamaan tuosta touhusta lainkaan kuvaa - olin nimittäin itse myöskin kantamassa ko. levyä (painaapainaajapainaa) ja siten neitiä oli pakko tarkastella molempien mahdollisuuksiensa rajoissa ettei hän vain nappaa käsiinsä mitään ei-niin-kivaa. Mutta Tallaajalla oli hauskaa ja se oli pääasia.

Kävimme muuten Palmusunnuntaina (meillä ei käynyt harmillisesti virpojia lainkaan, vaikka olin hankkinut pienen pussukat käärepaperisia suklaajuttuja noitien ja menninkäisten leputtamiseksi - olisikohan edellinen asukas ollut niin hurjaluontoinen kaveri että on ajanut kaikki noidat ja menninkäiset pakoon?) katselemassa hiukan - Tallaajan toimesta lähinnä - autoja - yhtään ei kulkenut mutta KOIRA kulki ja taisipa Tallaaja Ihastua kyseiseen eläinkunnan edustajaan. Koira sai Tallaajan miltei ryntäämään tielle ja perään, mutta onneksi olin vieressä ja pitelin napakasti kädestä kiinni ettei neiti vahingossa päädy väärään paikkaan.

Uteliaisuuden tyydyttäjäksi ilmestyi toinen karvainen ystävä. Koira siis sekin ja Tallaaja ja koira tarkkailivat toisiaan varovaisen uteliaina sellaiset 5 minuuttia kunnes totesimme että taitaapa olla aika lähteä kotiin. Tallaajan mielipiteet tähän asiaan olivat sanat "väyväy, VÄY VÄY, VÄYVÄY!" - ja tomerat askeleet kohti koiraa, joka loittoni meistä.

Ja sitten siihen asiaan..

Emma on sitten virallisesti päättänyt että "minähän syön nyt itse". Eli ruokailut on välillä olleet enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia tilaisuuksia. Vähän on syöty hiuksilla, korvilla, jaloilla.. Eli puuron tai makaronilaatikon tai kiusauksen, keiton tai minkä tahansa kyseessä olevan ruoan jämiä on löytynyt ennen nukkumaan menoa ties mistä. Nooh, onneksi kyseessä on aika väliaikainen vaihe. :) Tiellä ollaan siis kohti ruoan lumoa.

Emma muuten syö kaikkea, tai ainakin nykyään emme edes erota suolaista ja ei suolaista, mausteista ja maustamatonta. Hyvällä ruokahalulla kaikki uppoaa, jos hän vain pääsee maistamaan muidenkin lautasilta... Ajattelin että alan kohta huijaamaan neitiä jollain nerokkaalla tavalla, jota ei kukaan vielä tiedä, mutta siihen on vielä aikaa.