keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Tallaajan kevätflunssa ja remontti

Tallaaja on ahkerasti ottanut viimeisen kolmen viikon aikana osaa sekä remonttiin että saanut yhden flunssan sairastettua. Flunssa oli siis enemmän tai vähemmän yhden vuorokauden kuumeen kestänyt perusräkätauti. Eli saanut siis lähinnä vain kylmää jossain vaiheessa. Ei sen kummempaa.

Remonttiin Tallaaja on päässyt myös osallistumaan. Neiti on tomerasti ulkona - ennen kuin viikko sitten poistimme ylimääräiset roskat - kantanut kaksin käsin isoja pätkiä puuta, ja kyprokkia iskän harmiksi pois roskakasoista. Onneksi vartijoina toimineina iskä ja minä olemme onnistuneet saamaan neidin nenän (harmitti Tallaajaa niin suunnattomasti kylläkin) edestä kaikki naulaiset palaset.

Viimeksi viikonloppuna Tallaaja oli tomerasti apuna palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina kyprokkilevyjen kanssa. Harmi vain että kamera, oli se puhelimessa tai ihan kamerana, majaitsi sisätiloissa enkä päässyt nappaamaan tuosta touhusta lainkaan kuvaa - olin nimittäin itse myöskin kantamassa ko. levyä (painaapainaajapainaa) ja siten neitiä oli pakko tarkastella molempien mahdollisuuksiensa rajoissa ettei hän vain nappaa käsiinsä mitään ei-niin-kivaa. Mutta Tallaajalla oli hauskaa ja se oli pääasia.

Kävimme muuten Palmusunnuntaina (meillä ei käynyt harmillisesti virpojia lainkaan, vaikka olin hankkinut pienen pussukat käärepaperisia suklaajuttuja noitien ja menninkäisten leputtamiseksi - olisikohan edellinen asukas ollut niin hurjaluontoinen kaveri että on ajanut kaikki noidat ja menninkäiset pakoon?) katselemassa hiukan - Tallaajan toimesta lähinnä - autoja - yhtään ei kulkenut mutta KOIRA kulki ja taisipa Tallaaja Ihastua kyseiseen eläinkunnan edustajaan. Koira sai Tallaajan miltei ryntäämään tielle ja perään, mutta onneksi olin vieressä ja pitelin napakasti kädestä kiinni ettei neiti vahingossa päädy väärään paikkaan.

Uteliaisuuden tyydyttäjäksi ilmestyi toinen karvainen ystävä. Koira siis sekin ja Tallaaja ja koira tarkkailivat toisiaan varovaisen uteliaina sellaiset 5 minuuttia kunnes totesimme että taitaapa olla aika lähteä kotiin. Tallaajan mielipiteet tähän asiaan olivat sanat "väyväy, VÄY VÄY, VÄYVÄY!" - ja tomerat askeleet kohti koiraa, joka loittoni meistä.

Ja sitten siihen asiaan..

Emma on sitten virallisesti päättänyt että "minähän syön nyt itse". Eli ruokailut on välillä olleet enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia tilaisuuksia. Vähän on syöty hiuksilla, korvilla, jaloilla.. Eli puuron tai makaronilaatikon tai kiusauksen, keiton tai minkä tahansa kyseessä olevan ruoan jämiä on löytynyt ennen nukkumaan menoa ties mistä. Nooh, onneksi kyseessä on aika väliaikainen vaihe. :) Tiellä ollaan siis kohti ruoan lumoa.

Emma muuten syö kaikkea, tai ainakin nykyään emme edes erota suolaista ja ei suolaista, mausteista ja maustamatonta. Hyvällä ruokahalulla kaikki uppoaa, jos hän vain pääsee maistamaan muidenkin lautasilta... Ajattelin että alan kohta huijaamaan neitiä jollain nerokkaalla tavalla, jota ei kukaan vielä tiedä, mutta siihen on vielä aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tänne voit kirjoittaa terveisesi Emmalle ja kommenttisi.